Huomaan alemmuustiloissani kahdehtivan ihmisiä joilla on suuri tietämys niin aiheesta kuin aiheesta. Harmittaa kun en saa koskaan osallistua kunnolla keskusteluun esimerkiksi politiikasta tai historiasta, noista hyvinvointiyhteiskuntamme tukipilareista.
Ulkona kävellessäni masennun kaiken luonnon kauneuden keskellä kun en erota Laukkaneilikkaa Rantaorvokista. Edes aurinko ei piristä mieltäni, koska en ymmärrä että se on aurinkokuntamme suurin tähti, joka kiertää määritetyllä kiertoradallaan loputtomiin, avaruudeksi nimetyssä tyhjiössä.
Tunnen myös suurta kateutta kun en keksinyt mahtavia kaavoja kuten suhteellisuusteoria tai Pythagoraan lause. Masentaa, että nimeni mukaan ei ole nimetty yhtään kaupunkia, vuorta, jokea tai edes ojaa, joiden nimiä jälkipolvet jotuisivat itku kurkussa opettelemaan ulkoa.Lapsena, kaukaisessa nuoruudessani, sentään yritin yhdistellä eri nesteitä siinä toivossa että keksisin jonkin ihmeyhdisteen. Nykyisin moiset litkut sujahtavat kurkusta alas vailla tunnetta, sisältöä ja ymmärrystä. Unelmoin elämästä, että olisin päässyt nimeämään edes yhden eliölajin, kompensoinkin tätä nimittelemällä naapureitani.
Jos saisin elää elämäni uudestaan, haluaisin olla viisas. Silloin voisin kumota muiden teoriat vain toteamalla että niiden keksijät ovat sivistymättömiä idiootteja. Kouluissa opeteltaisiin ulkoa keksimiäni hiekanjyvälajikkeiden nimiä sekä piirrettäisiin ja harjoiteltaisiin kaavojani pilvien muodostumisesta.
Välillä sentään näen unia joissa olen arvostettu luonnontutkija ja nimeni on painettuna ala-asteen oppikirjaan köynnöskasvin nimenä.
Suurin toive elämässäni olisi, että saisin edes kerran määritellä määrittelemätöntä, joten määrittelen siis itseni - tyhmäksi.
Olenko nyt viisas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti